7. Aalto näyttelyssä oli useita eri teemoja, mutta mielestäni vallitsevin teema oli jonkinlainen ahdistus tai hulluus. Basuco sijoittuikin yleisteemaan varsin sopivasti kokaiinin käytön vaaroista kertovalla aiheellaan ja visuaalisella tyylillään. Kaikenkaikkiaan koin tulleeni ikäänkuin hullujenhuoneelle jossa kuuluu tikittävä ääni ja isot tilat on täytetty irvokkailla teoksilla. Pohdin mielessäni, että näyttely ei vastaa sellaseen tarpeeseeni jota yleensä lähden taiteelta hakemaan. Monesti katselen itse netistä kauniita ja harmonisia kuvia nostattavien kappaleiden säestämänä ja saan itseni hyvälle tuulelle. Näyttely oli tälle fiilikselle vastakohta :D. En ole vielä saanut taidenäyttelyistä samanlaista esteettistä elämystä kuin omalta kotikoneeltani. Tosin ajattelemisen aihetta taidenäyttely kyllä toi, ja en lähtökohtaisesti odotakkaan taidenäyttelyltä samanlaista olotilaa :) Se on toisaalta helpottavaa kun näkee ahdistusta taidetiloissa, niin oma elämä näyttäytyy vähemmän ahdistavana.
Isot hiilityöt naisesta ja miehestä pistivät silmään realistisuudellaan joka oli vastakohta Basucon tyylille. Kuitenkin aiheet miehen ja naisen kulttuurin muovaamista rooleista olivat samankaltaisia kuin Basucon ryhmässämme herättämät ajatukset. Näissä isoissa hiilitöissä näkyi samanlainen "rumuus" kuin muissakin näyttelyn töissä. Teokset oli todella realistisesti ja teknisesti taitavasti toteutettuja ja tekijä oli tehnyt tietoisesti miehestä ja naisesta hieman irvokkaita. Samalla he kuitenkin leikkivät nukeilla, jotka kuvasivat vastakkaisen sukupuolen edustajia esittäviä nukkeja. Naisnuket oli laihoja ja kauniita barbeja ja miesnuket olivat isolihaksisia action-sankareita. Tämä loi hauskan kontrastin isoihin mies- ja naishahmoihin, jotka olivat hieman irvokkaasti esitetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti